Talolla kellarin edetessä on pitänyt suunnitella seinien sisäpuolta. Pitkällisen kääntämisen ja vääntämisen jälkeen saimme keittiösuunnitelmat valmiiksi ja keittiötilauksen tehdyksi. Keittiövalinnassa päädyimme Iskun keittiöön täydennettynä Siemensin koneilla. Keittiön osalta hakusessa on enää lähinnä seinämateriaali ylä- ja alakaapistojen väliin.

Kylppärin ja vessojen kalusteet on nyt sitten kovasti ”tapetilla” samoin kuin kodinhoitohuoneen varustus. Sivusilmällä on tutkittu eri hanavaihtoehtoja sekä WC-kalustoa, mutta vaihtoehtoja on riittämiin ja valinta niiden välillä vaikeaa.

Kellariimme päätyi eräs hyvin tehokas putkimies, joka suorastaan pakotti meidät tekemään poreammevalinnan, jotta saadaan putkivedot edes suunnilleen oikeisiin paikkoihin. ”Pakon edessä” varasimme sitten kohtuuhintaisen esittelykappaleen Victory Span poreammeesta, joten yksi hankintalistan kohta voidaan merkata hoidetuksi. Enää on sitten vain noin sata asiaa listalla… 😉

Kumma, jos tämän projektin jälkeen vielä tekee mieli lähteä shoppaamaan…

Elokuussa remontti pääsi kunnolla vauhtiin ja 8.-9. pv tyhjättiin innokkaasti kellaria, jotta päästäisiin seinien purkutöihin. Ensiksi tilattiin asbestipurku  ja sen jälkeen Mikko ja vanhempansa iskivät innokkaasti seiniä alas ja kellari täyttyi pian tillenkappaleista ja betoninpaloista.

Myös asuinkerrosten seiniä purettiin sen verran, että nähtiin mitä seinien sisällä on. Sieltä paljastui hienossa kunnossa olevat pellavaeristeet. Mietintämyssyssä on vieläkin se, että säilytetäänkö pellavat vai laitetaanko eristys kokonaan uusiksi.

Lopulliset piirustukset saatiin kuntoon talon osalta ja niitä käytiin esittelemässä naapureille lupahakemusta varten. Kenelläkään ei ollut mitään remonttiamme vastaan, joten nimiä saatiin papereihin ilman ongelmia.

Pihaan tilattiin myös sekajätelava, jotta voitaisiin heitellä suoraan siihen purkumateriaalia ja irtotavaraa talosta.

Heinäkuun aikana lomanvieton lomassa saimme vanhan asuntomme myytyä ja talokin tyhjeni vihdoin, joten suunnitelmia päästiin paremmin edistämään paikan päällä. Huonejako oli mietittynä ja muutamia muita muutoksia mietintämyssyssä. Kellarikerros päätettiin kaivaa syvemmäksi, koska tila oli ennestään vain 2 metriä korkea ja tarkoitus olisi laittaa lattialämmitys, joka vielä nostaisi lattiapintaa. Aloimme samalla myös kiertelemään keittiöliikkeitä pyytämässä suunnitelmia, jotta saisimme ideoita keittiön tilankäyttöön.

Kesäkuun alkupuolella löytyi muutaman mutkan kautta talolle sisustussuunnittelija suunnittelemaan ensin huonejakoa ja tiloja ja sen jälkeen muuta sisutamista.  Samoihin aikoihin vahvistui pääkoordinaattori projektille. Edelleen odoteltiin kuitenkin edellisten asukkaiden muuttoa talosta, joten suunnittelu eteni etanavauhtia.

Talokaupat tehtiin kesäkuun alkupuolella. Talo oli entuudestaan tuttu, koska mummu ja pappa sen aikoinaan rakensivat. Tähän asti taloa oli asuttanut heidän jälkeensä tätini, joka ikäännyttyään halusi jo luopua talon ja pihan hoidosta.

Kaupan teon jälkeen tätini teki muuttoa talosta ja loputkin tavarat saatiin muutettua heinäkuun ensimmäisen viikon aikana. Talo oli vihdoin tyhjä ja valmiina remontoitavaksi. Remonttisuunnitelmia oli toki tehty jo alkukesästä lähtien ja työnjohtajaksi projektiin saatiin rakennusalalla työskentelevä sukulaismies.

Talo alkoi rakentua 1948 ja valmistui 50-luvun alkuvuosina. Pappa sai valita rintamamiehille tarkoitetun tontin ja kerrostaloasunnon välillä ja päätyi siten tontin omistajaksi. Toki tontista tuli maksaa nimellinen hinta ja sitä varten haettiin erityistä rintamaiehille tarkoitettua lainaa. Myös talonrakennuslainaa oli saatavilla. Perimätiedon mukaan mummu kyllä kauhisteli miehensä talonrakennussuunnitelmia, kuulemma kerrostaloasunto Kalevassa olisi ihan hyvin riittänyt perheen tarpeisiin. Taloa kuitenkin ryhdyttiin rakentamaan ja vaikka tarvikkeista oli pulaa, niin aina jostain löytyi jotakin sopivaa materiaalia eri tarkoituksiin. Suurin osa saatiin hankituksi Tampellan tehtaalta, jossa pappa työskenteli tuohon aikaan. Seinien väliin saatiin pellavaa ja lattian eristeeksi purua. Naulojakin kuulemma hankittiin mistä satuttiin saamaan ja suoristettiin uusiokäyttöön jo kerran käytetyt ja vääntyneet. Vähitellen talo alkoi valmistua.

Ennen virallista valmistumisvuotta 1954 oltiin talossa jo asuttu pari vuotta. Tällöin taloa asutti 5-henkinen perhe ja alivuokralaiset. Kuten sanonta kuuluu: ”sopu sijaa tekee” toteutui tässäkin taloudessa ja olihan talon yläkerta sentään varustettu omalla keittiöllä ja vessalla alivuokralaisten oloa mukavoittamaan. Myöhemmin taloa asutti vain oma väki ja tyttäret vuoronperään asuivat yläkerrassa ”alivuokralaisina”.

Nuorimmat tyttäret lensivät pesästä yksi toisensa jälkeen ja kun talon isäntäkin nukkui pois, niin taloa jäi asuttamaan mummuni ja tätini kahdestaan. Heitä alkoi ilahduttamaan päivähoidossa ollut pikkutyttö, Heidi nimeltään. Mummu jaksoi ahkerasti hoitaa taloa, pihaa ja lapsenlastaan. Jossain vaiheessa talon omistus siirtyi tädilleni, mutta elämä jatkui silti entisellään. Vuodet vierivät ja tätinikin muutti muualle.  Talo vaihtoi väriä valkoisesta vaaleanvihreään ja siitä tummanvihreään, vain palatakseen lopulta vaalean harmaaksi. Vuosikymmenet vaihtuivat ja vuosituhat lähenteli loppuaan kun täti palasi takaisin tuttuun taloon asuttamaan taas yläkertaa. Talon ohella hän piti huolta mummusta ja mukavaa yhteiseloa jatkuikin vielä pitkään. Lopulta mummu kuitenkin muuttu vanhainkotiin ja alakerran asunto tyhjeni.

Tätini asui kuitenkin yläkerrassa ja hoiti sekä kaupunkikotiaan, että kesäpaikkaa maalla. Vuosia kului vielä lisää ja lopulta keväällä 2009 monien tapahtumien seurauksena puheeksi tuli talon myynti ja muutto kerrostaloon. Hetken pohdinnan jälkeen minusta ja miehestäni tuli sitten talolle uudet omistajat. Toki olimme omakotitaloa harkinneet ja etsineet pitkään, mutta enemmän meitä oli kiinnostaneet uudemmat talot. Kuitenkin tuttu talo ja mukava pihapiiri, puhumattakaan loistavasta sijainnista sai meidät innostumaan. Niinpä sitten kaupat tehtiin ja talon remonttisuunnitelmat käynnistettiin.