Talon historiaa

Talo alkoi rakentua 1948 ja valmistui 50-luvun alkuvuosina. Pappa sai valita rintamamiehille tarkoitetun tontin ja kerrostaloasunnon välillä ja päätyi siten tontin omistajaksi. Toki tontista tuli maksaa nimellinen hinta ja sitä varten haettiin erityistä rintamaiehille tarkoitettua lainaa. Myös talonrakennuslainaa oli saatavilla. Perimätiedon mukaan mummu kyllä kauhisteli miehensä talonrakennussuunnitelmia, kuulemma kerrostaloasunto Kalevassa olisi ihan hyvin riittänyt perheen tarpeisiin. Taloa kuitenkin ryhdyttiin rakentamaan ja vaikka tarvikkeista oli pulaa, niin aina jostain löytyi jotakin sopivaa materiaalia eri tarkoituksiin. Suurin osa saatiin hankituksi Tampellan tehtaalta, jossa pappa työskenteli tuohon aikaan. Seinien väliin saatiin pellavaa ja lattian eristeeksi purua. Naulojakin kuulemma hankittiin mistä satuttiin saamaan ja suoristettiin uusiokäyttöön jo kerran käytetyt ja vääntyneet. Vähitellen talo alkoi valmistua.

Ennen virallista valmistumisvuotta 1954 oltiin talossa jo asuttu pari vuotta. Tällöin taloa asutti 5-henkinen perhe ja alivuokralaiset. Kuten sanonta kuuluu: ”sopu sijaa tekee” toteutui tässäkin taloudessa ja olihan talon yläkerta sentään varustettu omalla keittiöllä ja vessalla alivuokralaisten oloa mukavoittamaan. Myöhemmin taloa asutti vain oma väki ja tyttäret vuoronperään asuivat yläkerrassa ”alivuokralaisina”.

Nuorimmat tyttäret lensivät pesästä yksi toisensa jälkeen ja kun talon isäntäkin nukkui pois, niin taloa jäi asuttamaan mummuni ja tätini kahdestaan. Heitä alkoi ilahduttamaan päivähoidossa ollut pikkutyttö, Heidi nimeltään. Mummu jaksoi ahkerasti hoitaa taloa, pihaa ja lapsenlastaan. Jossain vaiheessa talon omistus siirtyi tädilleni, mutta elämä jatkui silti entisellään. Vuodet vierivät ja tätinikin muutti muualle.  Talo vaihtoi väriä valkoisesta vaaleanvihreään ja siitä tummanvihreään, vain palatakseen lopulta vaalean harmaaksi. Vuosikymmenet vaihtuivat ja vuosituhat lähenteli loppuaan kun täti palasi takaisin tuttuun taloon asuttamaan taas yläkertaa. Talon ohella hän piti huolta mummusta ja mukavaa yhteiseloa jatkuikin vielä pitkään. Lopulta mummu kuitenkin muuttu vanhainkotiin ja alakerran asunto tyhjeni.

Tätini asui kuitenkin yläkerrassa ja hoiti sekä kaupunkikotiaan, että kesäpaikkaa maalla. Vuosia kului vielä lisää ja lopulta keväällä 2009 monien tapahtumien seurauksena puheeksi tuli talon myynti ja muutto kerrostaloon. Hetken pohdinnan jälkeen minusta ja miehestäni tuli sitten talolle uudet omistajat. Toki olimme omakotitaloa harkinneet ja etsineet pitkään, mutta enemmän meitä oli kiinnostaneet uudemmat talot. Kuitenkin tuttu talo ja mukava pihapiiri, puhumattakaan loistavasta sijainnista sai meidät innostumaan. Niinpä sitten kaupat tehtiin ja talon remonttisuunnitelmat käynnistettiin.

Vastaa